Reissuun lähtiessä huomaa aina, ettei tärkeintä ole välttämättä itse kisa vaan seura. Kun mukana on hyvä partneri, matkasta tulee heti rennompi ja pienet säädötkin tuntuvat kevyemmiltä. Sillä fiiliksellä oli helppo lähteä liikkeelle.
Matka alkoi Tampereen lentokentältä kohti Riikaa torstaina 6.11.2025, suunnilleen kahden aikaan päivällä. Tampereelta lentäminen oli todella näppärää ja itse lento kestikin vain tunnin. Riikassa meitä oli vastassa Ilze, joka auttoi valtavasti käytännön järjestelyissä: hän järjesti majoituksen ja tuli hakemaan meidät lentokentältä. Varsinaiset pelit alkoivat vasta seuraavana päivänä, joten mitään kiirettä ei ollut.
Pelipaikkana toimi edellisten vuosien tapaan Vonadziņissä sijaitseva idyllinen mökkipaikka, jonne Riikasta ajoi muutaman tunnin. Koska tulimme päivää aiemmin, siirryimme pelipaikalle jo etukäteen kilpailunjohdon ja muiden järjestäjien kanssa. Ensimmäinen ilta meni juuri niin kuin tällaiselta reissulta toivoo: rennoissa merkeissä bridgeä pelaten ja saunoen.
Leirin virallinen bridgellinen osuus käynnistyi perjantaina harjoituskisalla. Vastustaja-aines oli odotetun polarisoitunutta, koska mukana oli niin arvokisamitalisteja kuin useita aivan tuoreita pelaajiakin. Pelillisesti kisa sujui hyvin, mutta kahden vastustajien kotipelislammien takia tulos otti isosti osumaa lyhyessä 22-jaon kilpailussa. Siitä huolimatta puolustus pysyi koko ajan terävänä ja se onkin meille usein se vahvin osa-alue. Yksi kisan piristys nähtiin Maailmanmestareita Jürgeniä ja Kasparia vastaan, kun saimme heidän ambioottisen 3NT kiinni kahdennuksella. He olivat leirin ensimmäiset, mutta eivät viimeiset keitä vastaan punainen lappu viuhui…
(3NTx W -2, +300, 100%) (5♦x S -4, -800, 92%) (3♣x S -3, -500, 100%)
Loppusijoituksemme oli vaatimattomasti 11/30 (56,7 %).
Seuraavan päivän pidempi parikisa meni himpun paremmin. Ensimmäisen session tulos oli 59,09 %, ja hyvät tulokset koostuivat kuten yleensäkin bridgessä: välttämällä omia mokia ja pitämällä pussin suuta auki. Varsin normaaleista jaoista tuli siis hyviä tuloksia, kuten tuttua paria Jürgeniä ja Kasparia vastaan.
(NS) Normaalin 3♦-estotarjouksen jälkeen ilmaisukahdensin balanssipaikalta, ja siihen tuli rankaisupassi. Partnerilta normaali ♣K-lähtö, jonka jälkeen pelinviejän oli käytännössä mahdotonta välttyä kolmelta piediltä ja merkitsimme jaon tulokseksi -3. Yllätyksekseni saimme jaosta alle 20 %, koska samaa sitoumusta oli esimerkiksi pelattu vastakahdennettuna ja jopa 3NT:a oli yritetty EW:n suunnasta. Onneksemme jaon tulos kuitenkin parani merkintöjen lisääntyessä.
Parikisa oli täynnä juniorimaista bridgeä, ja eräänlaisena näytteenä siitä toimii seuraava jako kroatialaisia ystäviämme vastaan:
(NS) Avasin kuolemaa halveksuen ensimmäisestä positiosta 2♥-estotarjouksen, luvaten heikon käden ja viiden kortin hertan sekä alavärin. Hieman aggressiiviseen estoon Itä vastasi yhtä liberaalisti 3♥:lla, luvaten pataa ja alavärin. Partnerini nosti suoraan 4♥:aan, jonka jälkeen länsi mietti pitkään ja tarjosi 4NT. Itä vastasi 5♣ (olettaen vastaavansa ässiä) ja toisen pitkän mietinnän jälkeen Länsi tarjosi vielä 5♠, johon tarjoussarja myös päättyi. Puolustuksessa ei lopulta tarvinnut kuin pitää korteistaan kiinni, yksi pois.
(NS) Parikisan toisellakaan puoliskolla virolaiset MM-mitalistit eivät jääneet ilman tämän kauhukaksikon kahdennuksia. Tällä kertaa parivaljakko Elelis ja Stella napattiin kiinni kahden tasolta.
Istuimme NS-suunnassa ja oikealta avataan 1♠. Kahden passin jälkeen vuoro siirtyi partnerille, joka välitarjosi 2♦. Avaaja erehtyi uudelleentarjoamaan pataa ja minun ilmaisukahdennuksen jälkeen partnerini löysi rankaisupassin. Peruskurssin mukainen ruutulähtö partnerin sotamiehelle, jonka pelinviejä nappasi ässällä. Ristiä ässälle ja sitten ♠9 kiertämään, jonka tarkka partnerini tietysti peittää. Pelinviejä jäi jumiin käteen, eikä selvinnyt ilman kuutta menevää.
Kisan lopussa sijoituimme kuudenneksi (58,5 %). Kärjestä löytyi tuttu kaksikko Jürgen ja Kaspar, eikä loputkaan edellämme olleet tuntemattomia.
Parikisaa seurasi hyvin myöhään (tai aikaisin) alkanut yökisa, jossa olosuhteet eivät ollee mm. väsymyksen takia optimaalisia. Tulos oli nöyrä 48%, eikä hirveästi esiteltäviä jakoja jäänyt mieleen.
Hyvin (vähän) nukutun yön jälkeen kävin itse hyisessä järvessä pulahtamassa, jotta päivä lähtisi käyntiin ja Arttu puolestaan osallistui ennemmin leirin aarrejahtiin nuorimpien osallistujien kanssa. Viimeisenä päivänä vuorossa oli joukkuekisa, johon osallistuimme latvialaisten Toms Jansonsin ja Ralfs Rubinsin kanssa.
Joukkis alkoi heti kisan ylivoimaisesti kovimmalla vastuksella: Viron juniorimaajoukkueella. Tiukan väännön jälkeen saimme kuitenkin räävittyä kasaan 7,7 VP:tä. Toisessa ottelussa kohtasimme Kroatian joukkueen, jonka voitimme osasitomus- ja täyspeliswingin ansiosta. Kroatialaisten lähtö valttiässällä 4♥:ää vastaan ei tällä kertaa kantanut hedelmää. Taululle 13,9 VP:tä for the good guys.
Seuraavat kaksi ottelua jäivät mieleen… sanotaanko, että vähemmän pelillisten ansioiden takia. Kilpailunjohtaja kävi pöydässämme vaivaiset kolme kertaa lähtökorttitilanteiden vuoksi. Vaikka kuinka haluaisin ottaa osan tästä kunniasta, täytyy se kuitenkin antaa jakamattomasti rakkaalle partnerilleni. Arttu onnistui lähtemään väärästä kädestä, lähtemään kahdella kortilla samanaikaisesti ja kirsikkana kakun päälle vielä lähtemään minun lähtökorttini jälkeen. Tapahtumat olivat kuin suoraan Victor Mollon kirjoista.
Neljännen ottelun kruunasi viimeinen jako ennen ruokailua:
(NS) (Pass) – Pass – (1♣) – 3♦ – (3♠) – Pass – (4♠);
Lähdin luonnollisesti ruutua, pöydästä määrättiin ♦7 ja partnerilta ♦A, jonka pelinviejä kuppasi. Pelinviejä jatkoi pataa kuninkaalle ja vielä pataa ässälle, partnerin sakatessa ♦3. Tämän jälkeen pelinviejä pelasi huolimattomasti ristiä, jonka voitin ässällä, ja poistin yhden kierroksen valttia. Sitten käänsin ♦J:n: pöydästä rouva ja partnerilta kuningas, jonka pelinviejä taas kuppasi.
Tässä kohtaa peli oli käytännössä varmasti piedissä: pelinviejän valtit olivat loppuneet ja partnerille jäi vielä vahva ♦10. Pelinviejä otti kuitenkin kolme tikkiä hertassa maskaten minun kuninkaani ja nautti loput ristitikkinsä. Kuppasin toiseksi viimeisen tikin viimeisellä valtillani ja käänsin viimeiseen tikkiin ruudun partnerin kympille. Paitsi että… viimeisen kortin pelaamisen sijaan partneri käänsi kortin väärinpäin pöydälle näyttämättä sitä kenellekään ja pelinviejä totesi: “just made”.
Tuijotin muutaman sekunnin tyhjyyteen ja yritin miettiä, mitä juuri tapahtui. Yritin selittää, että me voitimme viimeisen tikin eikä väärällä “levityksellä” ollut merkitystä. Tilanteessa oli käytännössä mahdotonta menettää viimeistä tikkiä, vaikka partnerini luulikin hävinneensä sen. Kilpailunjohtaja kutsuttiin jälleen pöytään, ja pelinviejä ehdotti vaihtoehtoista tapahtumien kulkua, jossa partnerini olisi sakannut toiseksi viimeiseen tikkiin ruutukahdeksikon sijaan kympin. Onneksemme tämä versio ei vakuuttanut kilpailunjohtoa ja ponnisteluistamme huolimatta peli tuomittiin yhteen pietiin.Tähän mennessä joukkuekilpailu ei ollut sujunut, neljän kierroksen jälkeen olimme vasta kahdeksantena ja VP:itäkin oli kertynyt vaivaiset 32. Onneksi suunta oli vain ylöspäin. Seuraavissa kahdessa ottelussa palaset loksahtivatkin kohdilleen molemmissa pöydissä. Löytyi täyspelit, oikeat puolustuslinjat ja ennen kaikkea rankaisut vastustajien mokailuista. Palkinnoksi herkuttelimme 19,91 VP:n ja täyden 20 VP:n saaliilla. Yhtäkkiä olimmekin jo kolmen parhaan joukossa.
Viimeiset kaksi ottelua pelasimme jälleen Kroatian joukkuetta vastaan. Seuraavaan kahteentoista jakoon ei meidän pöydässämme juuri mahtunut kummempia käänteitä yhtä puolustusvirhettä lukuun ottamatta ja loppu olikin aika antiklimaattinen. Mitalit jäivät saamatta ja kilpailu päättyi meidän osaltamme sijaan 7/12 83,37 VP:llä. Butlerissa olimme kuitenkin kuudes pari tuloksella +0,9. Emmekä jääneet kuitenkaan ilman palkintoa, sillä meidät palkittiin “Parina, jonka pöytään tuli eniten TD:n kutsumisia”.
Vaikka mitalit jäivät tällä kertaa haaveeksi, kotiin ei tarvinnut lähteä tyhjin käsin. Tulosten lisäksi mukaan tarttui uusia tuttavuuksia, uusia työkaluja – puolustuskonventio virolaisilta sekä pakkokonventio latvialaisilta – ja tunne siitä, että meidän peli on menossa oikeaan suuntaan.
-Aapo
